Tiistaina pakkasin Masin autoon ja hurautin kohti Anjalan eläinlääkäriasemaa. Olin tiiraillut papparaisen suuhun ja huomannut hammaskiven vallanneen hampaiden pinta-alaa ihan "mukavasti", joten tarvittiin perusteellista putsausta. Itse haluan kyllä viimeiseen asti välttää "turhia" vanhan koiran rauhoittamisia, mutta totesin, että parempi se on nyt tehdä, eikä esim. vuoden päästä, jolloin Masi on taas vuoden vanhempi ja hampaatkin saattavat olla jo huonossa kunnossa. Masihan kävi viime huhtikuussa verikokeissa, jossa todettiin kaikkien arvojen olevan kunnossa, joten sillä lailla hyvillä mielin se saatettiin nukuttaa toimenpiteen ajaksi.

Putsaus ja narkoosi sujuivat hyvin. Jotta enää ei tarvitsisi turvautua narkoosissa tehtävään puhdistukseen, ostin PlaqueOff-nimistä levävalmistetta, jonka pitäisi ehkäistä hammaskiveltä. Onko kenelläkään kokemuksia siitä? Vaikutti ihan kokeilemisen arvoiselta. Pieni purkki maksoi jotain 19 €, mutta siitä riittää puoleksi vuodeksi.

Juhannuskin oli ja meni, suunnitelmissa oli tehdä jäljet koirille, mutta laiskuus iski, ja otettiin vaan rennosti koko jussi :-) Tiistaina päästään vihdoin ja viimein agilitytreeneihin mun sairastaman angiinan ja sitä seuranneen antibioottikuurin jälkeen. TOSI kivaa sairastella kesällä :/

Tähän loppuun vielä kännykällä napattu (sorry huono laatu) kuva meidän aina nälkäisestä Ansasta, joka ei siis koskaan saa ruokaa (yeah right ;))

Meidän hurja näyttelytahti (1 näyttely/vuosi) saa jatkoa. Tänään oltiin Kotkan KV-näyttelyssä, jonne lähdin siitä huolimatta, että olen angiinassa. Onneksi olo on lääkkeiden ansiosta vähän paranemaan päin, mutta lähdin kyllä melko pian arvostelun jälkeen kotia kohti heikohkon olon takia.

Tuomarina oli tiukahkon oloinen Robert McCoy Irlannista. Tuomari oli todella tarkka koiran käyttäytymisestä ja esiintymisestä. Ansa yllätti positiivisesti tuloksellaan. Tavoitteena oli se tavanomainen EH, mutta eipä se viimeinen sertikään kaukana ollut, tuloksena siis ERI/2 avoimesta luokasta ja PN-kisan 3. sijoitus. Ansalla on nyt kiva turkki, se esiintyi ja liikkui nätisti, ei voi olla kuin tyytyväinen :-) Tuomari kehui Ansan olevan yksi harvoista tollereista, jolla on oikeanlaiset tiiviit kyynärpäät, mutta löysi kuitenkin vikaa välikämmenistä, ne olivat hänen mielestään suorat. Josko tässä sitten jossain vielä kesällä pyörähtäisi kehässä, jää nähtäväksi. Tottahan se kyllä on, että ei niitä sertejä kukaan kotiovelle tuo, on niiden eteen tehtäväkin jotain ;)

Viime viikonloppuna kävin Mikkelissä suorittamassa ensimmäisen harjoitusarvosteluni. Päivä oli todella mielenkiintoinen ja antoisa ja varsin mukavaa oli nähdä paljon eri rotuisia koiria työskentelemässä. Kaikki sujui arvostelujen osalta loistavasti ja tästä on sitten hyvä jatkaa :-)

Viime viikonloppu vierähti MEJÄ:n yt-kurssilla Luumäellä perjantaista sunnuntaihin ja kotiinviemiseksi kurssilta tulikin rutkasti uutta oppia lajista ja etenkin sitä "syvempää" otetta lajin kiemuroihin, jota kurssilta erityisesti odotinkin.

Kotiinviemisenä tuli myös kurssitodistus, jonka myötä olen nyt sitten MEJÄ:n ylituomarikokelas ja harjoitusarvostelujen ja koearvostelujen myötä minusta tulee ylituomari. Suurkiitos kaikille kouluttajille erittäin antoisasta viikonlopusta ja loistaville kurssikavereille myös!

Vaikuttaa siltä, että kesä alkaa kolkutella ovella. Itse olen saanut kouluhommani yhtä tenttiä vaille päätökseen tältä kesältä, kyllä tuntuu mukavalta! Tänään helteisellä päivälenkillä käytettiin siskoni kanssa koirat uimassa ja ostettiin ohikulkumatkalla jätskit kaupasta. Koiratkin saivat tällä kertaa omat Eskimo-puikkonsa ja voi että se olikin herkkua! Ansa "nautiskeli" jäätelöstään ruhtinaalliset kaksi sekuntia ja siirtyi sen jälkeen kerjäämään meidän ihmisten omia. Eipä Masillakaan kauaa mennyt kunnes jätski oli tuulensuojassa

Viikonloppu vierähti hyvin helteisissä merkeissä Miehikkälän Muurikkalassa. Tollerikerho & flattikerho järjestivät jälleen yhdessä MEJÄ-kokeen. Koe on perinteisesti ollut leikkimielinen haasteottelu tollereiden ja flattien kesken, mutta flattejä tuli lopulta paikalle vain 5 kpl (kun paikkoja olisi ollut yhdeksälle), niin eihän sitä haasteottelua voitu toteuttaa.

Ansalle sattui arvonnassa kerrankin hyvä mäihä ja se sai ensimmäisen jäljen. Se jälki olikin aikamoinen tahtojen taistelu, riistanjälkiä, laajoja tarkistuksia, paikoitellen jälleen kunnon risukkoa ja sen päälle Ansan drama queen-asenne, niin tuloksena oli uramme ensimmäinen hukaton kakkonen. Normaalisti Ansa tekee kulmat erittäin tarkasti jäljen mukaan, nyt se tarkasteli niillä hirveästi ja yhden jopa oikaisi. Tuomaripäivillä on kuulemma tehty sellainen päätös, että makauksien merkkaukseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Jos koira vaan hidastaa, niin kyseisen makauksen suoritus on hylätty. Yhden kohdalla Ansa pysähtyi selvästi, kaksi hidasti ja yhden ohitti kokonaan, joten pisteitä ropisi. Luonnollisesti myös etenevyydestä tuli melko vähän pisteitä näiden tarkistusseikkailuiden myötä.

Hyvä ja rauhallinen ohjattu lähtö. Ansa etenee sopivalla nopeudella pääsääntöisesti ilmavainua käyttäen. Tekee runsaasti tarkistuksia jäljen molemmin puolin, paitsi toisella osuudella, jota suoritetaan melko tarkasti. Makauksista merkkaa yhden selvästi pysähtymällä, kahta nuuhkii hidastaen ja yhtä ohitetaan. Katkos ensimmäisellä kulmalla selviää kahden tarkistuslenkin ja ilmavainun avulla, toinen kulma selvitetään myöskin kahden tarkistuksen avulla, kolmas oikaistaan n. 10:llä metrillä. Kaadolle tulee sivusta, sitä tutkitaan ja nuollaan. Runsaat tarkistukset, kulman oikaisu ja makausten merkkaamattomuus veloittaa tänään pisteitä hyvään suoritukseen. Erinomainen koiran ja ohjaajan yhteistyö. Alf Lindblom VOI 2, 36.

Tällä suorituksellaan Ansa oli myös VOI-lk paras tolleri, eli ykkösillä ei juhlittu. Konkarit flatit Visa ja Nata saivat voittajassa ykkösen ja avossa tolleri Casey. Onnea onnea kaikille!

Järjestelyt menivät ihan nappiin ja saimme Helin kanssa tuomareilta kiitettävät arvosanat toiminnastamme. Kiva viikonloppu, josta muistona on yliväsynyt olemus ja palaneet kasvot

Vähän sekavin fiiliksin kotiuduin tämänpäiväisistä harkoista. Päivän teemanahan oli mm. jaakotus, sylkkäri ja välistävedot. Meille se kaikista hankalin (oletin siis jaakotuksen olevan hankalin, koska emme ole koskaan sitä kokeilleet, olen kyllä kuullut siitä) olikin helpointa, mutta ne välistävetojen yritykset olivat todella luokattomia  Ja niitä kun alettiin hinkkaamaan ja minä aloin turhautua, niin Ansa veti haisteluvaiheen päälle rauhoitellakseen minua.. Siinä vaiheessa lähdettiin pitämään pieni tauko ja miettimään, että mitä voisin tehdä, jotta saisin treenin onnistumaan.

No, uusi kierros, sylkkäri ja jaakotus, kepit ja kaikki aivan mahtavat!! Välistävedoissa palkkasin Ansan heti muutaman kerran kun se tuli ihan käteen kiinni. Mun ongelmana oli siis se, että jäin liian lähelle esteitä, eikä koiralla ollut kunnon mahiksia kääntyä niin läheltä esteelle. No, otin siis muutaman kerran koiran hitaasti haltuun ja palkkasin ja rauhallisesti ja tarkkaan miettien, miten homma pitää suorittaa. Johan alkoi sujua. Miten joskus yksinkertaisetkin asiat voi tuntua niin älyttömän monimutkaisilta? Sitten sitä alkaa ruoskia itseään jonkun huonon pikkujutun takia, vaikka kaikki muut harjoitteet ovat menneet ihan täydellisesti. Tiedostan itse tämän mun ongelman ja tiedän että se vaikuttaa Ansaan. Pehmeähkönä koirana Ansa aistii todella helposti mun mielentilat ja etenkin sen "pettymyksen", jolloin se tekee kaikkensa, jotta saisi "tilanteen" rauhoitettua, eli lopettaa tyystin tekemisen, ei irtoa, tai käy haistelemaan maata.

Toiselle radalle, Helenan suunnittelemalle, lähdin hurja tsemppi päällä, vaikka rata olikin aikamoista pyöritystä ja suoraan sanottuna se oli todella vaikea muistaa :D Selvisimme niin hienosti, ettei Helena juurikaan moitteen sijaa löytänyt. Hieno Ansa ja hyvä ohjaaja ;D

Taas on MEJÄ-kausi alkanut ja edessä monet rankat viikonloput tämän rakkaan harrastuksen parissa.

Meidän viikonloppu meni tällä kertaa Pyhtään MEJÄ-kokeessa. Ihan luksusta kun kerrankin keskuspaikalle ajoi vain kymmenen minuuttia. Lauantaina tehtiin jälki erittäin helteisessä säässä ja juomista sai varata mukaan oikein urakalla, niin kuuma oli. Teimme VOI11-jäljen, joka oli toisen tuomariryhmän toiseksi viimeinen jälki. Kaikki meni oikein hyvin :-)

Koska koirat oli jaettu tuomareille niin, että yksi VOI-jälki oli toisella tuomarilla ja kaksi toisella, tiesin jo etukäteen että Ansa saa päivän viimeisen jäljen ja näin ollen Ansa pääsikin laukauksensietotestin jälkeen kotiin hengailemaan ja tekemään kunnon lenkin. Mielestäni se oli paljon parempi vaihtoehto kuin koepaikalla autossa istuminen ja kierrosten kerääminen.

Ansan tuomarina toimi Ilkka Niemi ja itse kuljin kolmen päivän ensimmäisen AVO-jäljen verran Ilkan mukana maastossa koiria katselemassa, ohjaajien luvalla tietysti. :-)

Ansa pääsi jäljelle puoli kolmen maissa iltapäivällä ja täytyy kyllä sanoa etten ole ennen ole niin pusikkoisella jäljellä ollut :D Ansa lähti todella hyvin matkaan ja merkkasi todella upeasti ensimmäisen makauksen. 1. osuuden loppupuolella tosin risukko oli jotain aika uskomatonta ja itse lensin nenälleni siellä muutamaan otteeseen. Ansa alkoi etsiä selvempiä kulkureittejä hieman sivumpana ja ajautui aika kauaksi jäljestä, mutta koska olimme tuulen alapuolella, niin se palasi kuin palasikin jäljelle, ja paljon helpompikulkuista reittiä.

Loppujälki oli aikamoista siksakkia. Yleensä Ansa ei noin tiiviissä maastossa tee niin paljon siksakkia mutta nyt siellä mentiin puskat ryskyen. Ohjaajan naama on edelleen naarmuilla :D Siksakin takia 3. osuuden makaus ohitettiin, kaikki muut merkattiin esimerkillisesti sammalta syöden ja pysähtyen pitkäksi ajaksi. Katkos oli hakkuuaukealla ja Ansa selvitti katkon rengastamalla. Muut kulmat todella tarkasti jälkeä pitkin.

Itse hehkutin jäljen loppuvaiheessa ykköspalkintoa mielessäni, mutta ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. 30 metriä ennen kaatoa Ansa lähti vetämään määrätietoisesti pois jäljeltä, hukka :/ Palautettiin Ansa jäljelle ja kaato löytyikin todella pian. Tiedä sitten, että mikä haju siellä houkutteli.

Ansa sai siis tuloksen VOI2, 31 p. ja oli VOI-lk paras koira. Arvostelun lisään Ansan MEJÄ-tulokset-sivulle kotisivuillemme.

Tänään minulle saapui kirje, jossa kerrottiin, että minut on hyväksytty Kymenläänin kennelpiiristä toukokuussa Luumäellä pidettävälle MEJÄ-ylituomarikurssille .

Maaliskuussa alkoi siis matkani tuomariksi ylituomarin peruskurssin muodossa ja tosi mukavaa, että kurssi saa jatkoa jo näin pian. Varmasti todella rankka toukokuun viikonloppu edessä noin kuukauden päästä, mutta uskon että myös todella antoisa ja uskon, että kurssin myötä aukenee myös ovi kovin erilaiseen harrastusmaailmaan, kuin mihin tähän mennessä olen tottunut! Avoimin mielin kohti tulevaa siis :)

Tänään lähdin iltapäivälenkin jälkeen treenaamaan Helenan ja auskar Tykin kanssa agia :)

Melkein puolisentoista tuntia vierähti treenin syövereissä ja kivaa oli. Harjoiteltiin vähän keppikulmia, kontakteja ja pientä radan pätkää. Kiva huomata, että Ansalla alkaa olla kepeillä se "vääräkin" puoli ihan kivasti hallinnassa, mutta vielä vähän kyllä tarvitsee tukea. Innolla odottelen jo 2.5 olevia kisoja :-) Kiva päästä pitkästä aikaa kisabaanoille!

Huomenna vähän lepäillään ja emäntä lueskelee tenttiin ja viikonloppuna sitten mejäilemään :)

Pikainen päivitys viikonlopun ja alkuviikon harjoituksista.

Sunnuntaina kävin tekemässä Ansalle tuoreen jäljen Hurukselan ampumaradan maastoihin. Puski vähän tenttiinluvut sun muut päälle, niin en viitsinyt kahta päivää uhrata ko. treeneihin, vaan vedin siis jäljen ja Ansa kävi haistelemassa sen heti sen jälkeen. Kaksi kulmaa, toisella koekatkos ja suorilla osuuksilla makaukset. Tosi kivasti meni. Olisi voinut kuvitella, että Ansa menisi enemmän ilmavainulla tuoreen jäljen ollessa kysymyksessä, mutta maavainu olikin hänen mielestään tällä kertaa kannattavampi vaihtoehto. Mikäs siinä :-) Makaukset Ansa merkkasi täydellisesti ja katkos jälleen oikeaoppisesti rengastaen. Kertaakaan en sanonut Ansalle mitään, en jäljen alussa enkä sen aikana, vaan sille oli sanomattakin selvää mitä metsään oltiin tultu tekemään :)

Eilen palailtiin tauon jälkeen agilitytreeneihin. Olipa kivaa olla ulkona pitkän maneesikauden jälkeen! Ansa puhkui intoa ja toimi oikein mallikkaasti koko treenit ajan. Samaa ei tosin voi sanoa ohjaajasta, joka ohjasi muutaman kerran mm. väärää rataa :D Noh, Ansa oli hienosti kuulolla, ei voi muuta sanoa, sehän menee vain ja ainoastaan sinne, minne minä ohjaan sitä. Koira joka lukee minua kuin piru Raamattua ;)

Käytin eilen perjantaina Masin Anjalassa terveystarkastuksessa. Tiedossa on, että selkä on nyt kevään tullen vähän reistaillut ja jokunen viikko sitten kuvaan astui vasemman takajalan ontuminen, kuten vuoden 2007 lopussa viimeksi, kun selkä reistaili. Ontuminen kuitenkin loppui nopeaan, mutta selkä vaikuttaa edelleen kipeältä.

Tarkoituksena olikin hakea samalla reissulla Carthrophenia, kuunnella vähän sydäntä, sekä ottaa perusveriarvoja, jotta Masi voidaan rauhallisin mielin rauhoittaa hammaskiven putsausta varten tulevaisuudessa. Vanhan koiran nukuttaminenhan on aina riski, ja vaikka Masi ei Anna-Maijan mukaan olekaan vielä liian vanha rauhoitettavaksi, niin halusin silti varmistua asiasta.

Sydän kuulosti oikein hyvältä, samoin pulssi tuntui oikein hyvin. Masi sai kehut upeasta lihaksistostaan ja veriarvotkin olivat parhaat mahdolliset, ei mitään häikkää :))

Selkää Masi arasteli arvatenkin sieltä viimeisen lannerangan tietämiltä (selkähän sillä on kuvattu aiemmin 2 krt, joissa todettu viimeisen lannerangan olevan selvästi lyhyempi kuin muut ja vähän kiertynytkin). Nyt Masi saa siis 2-3 viikon kuurin Metacamia kipuoireisiin ja viiden viikon kuurin myös Carthrophenia (1 piikki viikossa). Aiemminkaan nämä eivät ole yhdessä käytettyinä aiheuttaneet mitään häikkää Masille, joten voidaan hyvin antaa jatkossakin "päällekkäin", kunhan vaan seurataan tilannetta.

Mitäpä muuta.. Koulun loppu tältä keväältä lähenee päivä päivältä ja enää on edessä muutama tentti ja kandidaatintutkielman palauttaminen. Uskottava se on - kesä tulee! :)