Ohhoh, onpas pitkä aika kulunut edellisistä päivityksistä. No, kouluhommat ovat pitäneet kiireisenä ja sairastin tässä vastikään kovan flunssan ja kuumeen, mitkä pitivät viikon päivät aika tiiviisti sängyn pohjalla. Enää tämä huhtikuu koulua ja sitten kesälomalle, mikä mun tapauksessa ei tosiaankaan tarkoita lomailua, vaan koko kesän töissä oloa, kuinkas muuten ;) Kesä onkin aika kivasti jo buukattu täyteen ohjelmaa, on kokeita, kisoja ja näyttelyitä.. toivottavasti yksi kurssikin.

Ansan kanssa käytiin tosiaan 18.3 Anidentissä hampaita huollattamassa ja reissun tuloksena Ansa on nyt kolme hammasta köyhempi. Alun perin suunnitelmissa oli poistaa yksi hammas, juurihoitaa mahdollisesti yksi, sekä kiillesidostaa yksi. No, sitä mahdollisesti juurihoidettavaa ei voitu hoitaa, sillä röntgenkuva osoitti että murtuma ylettyy ienrajan yläpuolelle ja hammas olikin pahoin liuskoittunut. Joten kaksi hammasta poistettiin ja kesken anestesian meille soitettiin (oltiin Sellossa shoppailemassa) että löytyi yksi hammas, joka heiluu ja täytyy poistaa. Ja se yksi sitten kiillesidostettiin. Eli seuraavanalaisesti tehtiin toimenpiteitä:

- Komplisoituneesti murtuneet vasen yläkulmahammas ja vasen yläP4-poskihammas poistettiin.

- Paikallisen parodontiitin takia vasen yläM2-hammas poistettiin.

- Ei-komplisoituneesti murtunut vasen yläP4-hammas kiillesidostettiin ja murtumalinjaan levitettiin ohuelti hampaan väristä muovipaikka-ainetta.

Että sellainen operaatio. Operaatio ja anestesia kesti 4 tuntia ja kun saavuimme takaisin Anidentiin, niin Ansan ulvonta kuului odotushuoneeseen asti. Ja voi sitä iloa, kun se näki meidän palanneen paikalle :) Ansa oli tosi reipas, ja oli kotona jo täysin oma itsensä..

Tänään käytiin sitten omalla eläinlääkärillämme tarkastuttamassa suun haavat. Osa tikeistä on vielä sulamatta, mutta haavat ovat parantuneet hienosti. Samalla reissulla otettiin Ansalle rokotukset. Kohta päästäänkin palaamaan harrastusten pariin ja eka mejä-koe saattaa olla jo tämän kuun lopussa. Kivaa :) Masi voi hienosti ja olen viime aikoina ottanut herralle mielen virkistykseksi damitreenejä. Onpa mukavaa harjoitella koiran kanssa, joka ei päästä äännähdystäkään koko harjoituksen aikana! Tosin, paikallaolomalttia saisi olla edelleenkin kohta 11-vuotiaana enemmän :D