Maanantain agsailtiin taas.

Ninni oli kehitellyt meille tällä kertaa tosi lyhyitä ja helpohkoja radanpätkiä, tavoitteena pitää koirat lämpöisinä koko ajan, kun pakkanen paukkui taas kiitettävästi.

Toisena tavoitteena oli siirtää asenne, joka meillä oli näillä helpohkoilla radoilla, radalle, joka tehtiin viimeisenä, ja joka tuotti useassa kohtaa päänvaivaa. Täytyy kyllä sanoa, että minussa itsessäni on hirveästi kehittämisen varaa, ja päähän pitäisi iskostua se, että koira ei voi tehdä sataprosenttisesti töitä, ellei ohjaaja itse anna sille sataa prosenttiaan. Niin se vaan on. Itselläkään ei ollut ehkä paras mahdollinen treenipäivä, sillä koulujutut painoivat niskaan. Edelliskertaiset treenit meillä olivatkin sujuneet kuin tanssi, joten ehkä aina ei voi mennä ihan putkeen  No, ei meillä nytkään siis huonosti mennyt, mutta sanotaan nyt ettei ihan loistavastikaan.

Ansa on ilmoitettu näyttelyyn, pitkästä aikaa. Valkealan ryhmis 7.3.09 kyseessä siis. Handlerin koulutus on vielä vaan kesken, sillä äitini on lupautunut esittämään sen, itse olen kurssilla sen lauantain. Helpompaa esitettävää saa kuitenkin hakea, sillä Ansa rakastaa esiintymistä ja seisoo kyllä tosi hyvin kun se on niin ryhdikäs. Mulla vaan on pieni aavistus, että se tuomari tykkää vähän vahvemmista tollereista, mutta ajattelin nyt ilmoittaa kun kerrankin on näyttely lähellä.

Mitähän muuta.. rokotusajat pitäisi jossain välissä muistaa varata noille koiruuksille.