Ansa on ollut omatoiminen ja kehittänyt itselleen toimintaa metsälenkeille. Pelkkä hullunkiilto silmissä juokseminen ei aina ole Ansan mielestä mukavaa, vaan välillä on mukava myös leikkiä pientä metsästäjää. Meillä asustaakin siis oikea monitoimikoira, joka jäljestää hirviä, noutaa, ylösajaa lintuja, ajaa peuroja ja jäniksiä ajohaukulla säestäen, haukkuu oravia ja nyt hoitaa myös terrierin tehtäviä,  eli etsii hiiriä.

Ansa on ottanut siis Tessa-kultsusta mallia ja alkanut metsälenkeillä etsiskellä metsähiiriä. On hauskaa seurata, miten se uppoutuu täysin rinnoin puuhiinsa ja sulkee pois ympäriltään kaiken muun. Se kuuntelee pää kallellaan pöpelikössä, nostaa toisen etutassun ilmaan kuin seisoen ilmaistakseen löytönsä ja sitten työntää päänsä pusikkoon ja häntä alkaa heilua vimmatusti! Kiinni se ei eläviä hiiriä kuitenkaan ole tähän mennessä ottanut, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin, vaan se selvästi leikkii niiden kanssa.

Eilisellä metsälenkillä Ansa törmäsi polulla kuolleeseen metsähiireen. Reippaana tyttönä Ansa nappasi hiirulaisen suuhunsa ja juoksenteli hetken edestakaisin hiiri suussaan onnellinen ilme naamallaan. Ja mitä tekee hiirikammoinen omistajansa?? Komentaa Ansaa laskemaan hiiren suustaan, eikä anna suurelle metsästäjälle enää lupaa koskea siihen. Suuri metsästäjä katselee kaihoten hiiren suuntaan kun lähdemme jatkamaan lenkkiä. Mutta pian katoaa kaiho ja edessä on taas suuret seikkailut uusia hiirulaisia etsien.